EDUTOOL

Tämä blogi sisältää Edutool-opintoihin liittyviä sisältöjä……..

Mainokset

Wikillä kuilujen yli

Opettajan rooli on muuttumassa vahvan substanssiosaamisen välittämisen roolista oppimisen ohjaajan rooliin.  Opettajan ja opiskelijoiden pitää rakentaa siltojen ylittääkseen oppimiseen liittyviä kuiluja. Siltoina voi olla opiskelijakeskeisyyden vahvistaminen, tilannekohtaisen kiinnostuksen herättäminen, motivaation säätely, tilannekohtaisen kiinnostuksen vahvistaminen yksilökohtaiseksi kiinnostukseksi ja jne. Kaikkien siltojen vahvistaminen lisää painetta myös oppimisympäristöille.  Opiskelija tarvitsee oppimisympäristön tiedonrakentamista varten missä voi saada palautetta, käydä keskustelua kehittää omaa oppimistaan. Tulevaisuuden ammattilainen on elinikäinen oppija, jonka tiedot ja taidot karttuvat kaiken aikaa. Tulevaisuuden ammattilainen on kiinnostunut toisten osaamisesta ja lainaa sekä hyödyntää sitä, eli osaaminen rakentuu yhdessä muiden kanssa.  ‍Taitava opiskelija kartuttaa osaamistaan ja tietojaan yhdessä toisten kanssa sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi wikissä. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011.)

Teknologian hyödyntämiseen oppimisen tukea on pahimpana esteenä asenteet ja vanhakantaiset tavat työskennellä. Koulutuskin voi muuttua silloin, kun opettajan näkevät työelämän ja osaamisen uudella tavalla. Toki substanssi edellä asioiden hoitaminen koskee muitakin ammattiryhmiä kuin opettajia. Oppilaitoksen toimintamallin muutoksen kärkenä ovat luonnollisesti opettajat, mutta muutos tarvitsee aina myös johtajan. Henkilökunnan koulutuksessa pitäisi keskittyä substanssitaitojen kehittämisen rinnalla myös malleihin miten ympärillä olevien opiskelijoiden vuorovaikutusta tiivistetään. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011.)

Sosiaalisen median palveluiden käytön esteenä asenteiden lisäksi voi olla puutteet osaamisessa ja hyvissä malleissa. Hyvien mallien ja tuen saaminen saattaa madaltaa kynnystä ottaa palveluita käyttöön. Ohjelmien käytön sujuvuus on oltava sitä luokkaa, etteivät tekniset ongelmat haittaisi oppimisprosessia. Opettajien hallitessa sovelluksien tekninen käyttö ja pedagogiset mahdollisuudet, niin saadaan oppilaitoksen ovet auki ympäröivään maailmaan. Koulutusteknologian avulla päästään taitojen kasvattamiseen tiedon rinnalla sekä yhdessä tekemiseen yksilösuorituksen sijaan. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011.)

Lähteet

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2011). OIVALLUS – OPPIVIEN VERKOSTOJEN OSAAMISTARPEET TULEVAISUUDEN SUOMESSA. Elinkeinoelämän keskusliitto. Oivallus hankkeenloppuraportti. Luettavissa (viitattu 23.4.2013): http://www.oph.fi/download/133553_Oivallus_loppuraportti_web.pdf

Tietoyhteiskunta (Opettajien ja opiskelijoiden henkilökohtainen asenne / opiskelutaidot / opetustaidot)

Oppiminen ja oppimalla uudistuva yhteiskunta antaa yhteiskunnallisen näkökulman miten jatkuva muutos edellyttää jatkuvaa oppimista. Työ muuttuu ja ihmisten on muututtava. Nykyinen työelämä vaatii elinikäistä oppimista. Hakkaraisen mukaan elinikäinen oppiminen on olennainen osa työikäisen väestön selviytymisstrategiaa (Hakkarainen 2005, 1). On siinä haastetta nykynuorille ja varsinkin ikääntyvälle väestölle.

Globaalisaation on tuonut meille jatkuvan kilpajuoksun pärjätä kiihtyvillä markkinoilla. Mitkä ovat pienen Suomen keinot tulevaisuudessa, kun halvan tuotannon maat imevät bulkkituotannon Suomesta. Sitä olen joskus ihmetellyt mitä erilaista on esimerkiksi Saksassa, jossa tuotteen kustannusrakenne on myös hyvin korkea. Kuitenkin tuotanto on ja pysyy Saksassa.  Yhdenlaisen vastauksen saa kiertäessä Saksalaisissa tuotantoyksiköissä, missä voi nähdä miten saksalaiset luottavat kaikelta osin omaan osaamiseen. Tuotteet ovat tuotantokoneita myöten kotimaisia. Myös työntekijöiden irtisanominen on tehty aika työlääksi. Tässä suhteessa Suomi on menettänyt pelimerkkinsä, mutta mitä meille siis jää? Suomen valttina ovat erikoistuotteet ja panostaminen innovaatioiden kehittämiseen.  On täysin turha lähteä kilpailemaan esimerkiksi Kiinan kanssa bulkkituotteiden valmistuksessa. (Lehtinen & Otala 2006, 28-34)

Koulutuksessa ja oppimisessa tärkeää on rakentaa perusasiat kuntoon. Hyville perusteille voidaan rakentaa työelämän vaatimaa erikoisosaamista. Mobiililaitteet ja sosiaalisen median ohjelmistot mahdollistavat oppimisen monilla eri tavoilla. Tärkeä on kuitenkin pitää mielessä, ettei varsinainen käsillä tekeminen ole mihinkään hävinnyt. Hitsareita, putkimiehiä, sähköasentajia tarvitaan edelleen. Kaikkia työtehtäviä ei pystytä tekemään näppäimistön avulla. Välillä on tullut sellainen olotila, että uusi sukupolvi haluaisi ainoastaan istua päätteen ääressä ja ns. likaiset työtehtävät eivät kiinnosta. Kädentaitoja vaativissa koulutuksissa pitää opettaa käytännön töitä eikä vain tehdä “työtä kuvaavia liikkeitä”.  Tärkeää on lisätä oman työn kriittistä itsearviointia. Suomi on edelleen oppisopimuksen kehitysmaa. Mielestäni ammatilliset oppilaitokset voisivat opettaa pari vuotta ammatillisia ja yleisiä perusasioita.  Viimeinen opiskeluvuosi oltaisiin oppisopimustyösuhteessa. Hakkaraisen mukaan yhteiskunnassa kaikki vaativimmat taidot välittyvät oppipoika-mestarioppimisen välityksellä. (Hakkarainen 2005, 2). Varmasti se joillakin ammattialoilla antaisi parhaan lopputuloksen. Puhtaasti kolmevuotinen perustutkintoon tähtäävä oppisopimus on liian raskas työnantajalle. Työnantajalla ei yksinkertaisesti ole aikaa opettaa perusasioita. Se myös ihmetyttää miksi Suomesta on purettu ns. yrityksien omat oppilaitokset pois.

Suomea on pidetty korkean teknologian maana ja varmasti näin onkin. Kuitenkin uudet teknologiset laitteet antaisivat ominaisuuksien puolesta vaikka mitä mahdollisuuksia. Kaikista ominaisuuksista kansalaiset käyttävät vain murto-osaa ja palveluita otetaan käyttöön, kun on aivan pakko. Opetuksessa ja oppimisessa yksi focus pitäisi olla palveluiden kehittäminen ja markkinointi. Mielestäni mm. amerikkalaiset ovat oikealla suunnalla, että bisnes ei olekaan teknologinen laite vaan laitteeseen saatavat mahdolliset palvelut.  Open source-periaate ideana vaikuttaa hyvältä, koska kansalaisten tietoteknistä harrastuneisuutta kannattaa hyödyntää.  Toivottavasti tällöin aika menee hyödylliseen eikä vahingollisten sovelluksien kuten viruksien kehittämiseen. Myös omassa työssäkin opiskelijoiden jo olemassa olevaa tietotaitoa kannattaisi hyödyntää enemmänkin. Teknologia on erittäin hyvä renki, mutta huono isäntä. Lieveilmiöt, kuten nuorten liiallinen internetin käyttö aiheuttavat mielenterveys, uni ja muitakin ongelmia. Lisääntyvätkö nämä lieveilmiöt verkkosovelluksien lisääntyessä, koska edelleenkin kasvokkain tapahtuva sosiaalinen tapaaminen on tärkeää. Usein opiskelijatkin käyvät koulussa opiskelutovereiden takia.

Mielenkiintoista on se, miten paljon oppilaitosrakenteiden on muututtava, että sosiokontruktiivisen tiedonrakentamisen suunta on mahdollinen. Tavanomaisissa rakenteissa on vielä tiukat aikataulut ja usean kymmenien opiskelijoiden ryhmät. Myös opettajaopinnoissa pitää asiaan kiinnittää suuresti huomiota. Hyvin helposti nuori opettaja oppii perinteisiä oppimiskäsityksiä, joita on sitten helppo omassa työssä toteuttaa. Usein siinä kestää vuosia havahtua miettimään miten opiskelijat oikeastaan oppivat. Suurin osa työajasta menee rutiinien suorittamiseen ja ei ole aikaa pohtia miten opetusta voisi suunnata ohjauksellisempaan suuntaan. Myös uusi työyhteisö alistaa hyvinkin helposti opettajan suorittamaan oppilaitoksen perinteisiä malleja toimia. Opettajilta usein puuttuu motivaatio tai taito lähteä muuttamaan vanhoja menetelmiään. Opettajien halu ja motivaatio muutokseen on jollakin tavalla herätettävä. Mikä mahtaisi tähän olla sopiva keino? Työelämän tilanteissa ensimmäisenä mietitään miksi joku uusi idea ei voisi onnistua sen sijaan, että pohdittaisiin miten asia saataisiin onnistumaan.

Opettajan asiantuntijuus on paineessa muuttua. Tämä laittoi pohtimaan miten opettaja ehtii hallita substanssi-, kasvatustieteellisenosaamisen ja samanaikaisesti kykenee päivittämään kaikkia tietoteknisiä välineitä. Olisiko ratkaisuna substanssiosaamisen keveämpi hallinta ja ohjausosaamisen syvempi hallinta. Varinkin omalla tieto- ja tietoliikennetekniikan alalla opettajan on pakko hyväksyä, ettei voi hallita ns. viimeisintä tietoa kaikilta alan sektoreilta. Opettajan pitäisi ymmärtää kuitenkin alan kokonaisuus ja antaa opiskelijoille eväitä yhteisölliseen tiedon rakentamiseen.

Lähteet

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2011). OIVALLUS – OPPIVIEN VERKOSTOJEN OSAAMISTARPEET TULEVAISUUDEN SUOMESSA. Elinkeinoelämän keskusliitto. Oivallus hankkeen loppuraportti.  {nolink:http://www.oph.fi/download/133553_Oivallus_loppuraportti_web.pdf

Hakkarainen, K. (2005). Asiantuntijuus ja oppiminen työelämässä. Puheenvuoro Osaaminen murroksessa –työelämälähtöisen osaamisen tunnistaminen ja tunnistaminen seminaarissa 12.04.2005. http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/material/HakkarainenEsitelma2005a.pdf

Lehtinen, E. & Otala, M. (2006) Oppiminen ja Oppimalla uusiutuva yhteiskunta. Teoksessa FinnSight 2015 – Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät (laaja raportti). TEKES ja Suomen Akatemia. Helsinki. 2006. http://www.tekes.fi/fi/document/42736/finnsight_2015_laaja_pdf

Pönkä, H., Impiö, N. & Vallivaara, V. (2012). Sosiaalisen median opetuskäyttö Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeesta.http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9823-3

Blogi tehtäväksianto_19_4_2013 Innomylly_ASPI

ASPI-opintojaksoon liittyen toimeksianto oli seuraavanlainen

1.)    Pohdi ASPI-lähipäivän (22.2.13)  antia. Määrittele kolme henkilökohtaisesti keskeisintä antia päivän sisällöistä.

2.)    Mieti, miten voisit hyödyntää näitä asioita ja yleisestikin oppimaasi mentorointityöskentelyssä?

3.)    Millaisia ideoita sait omaan työhösi ja/tai urasuunnitteluusi?

Yksi mielenkiintoinen kokonaisuus oli kuvapäiväkirjan pitäminen reflektoinnin välineenä. Kuvapäiväkirjaa varten otetut kuvat eivät vaadi mitään ammattilaiset välineistöä eikä edes kummoisia kuvaustaitoja. Kännykkäkamera riittää aivan mainiosti ja yleensä tällainen kamera myös kulkee aina mukana. Hienoa oli huomata miten voimakas emotionaalinen vaikutus valokuvapäiväkirjalla voi olla. Päivässä tuli myös erilaisia ja mielenkiintoisia valokuvausmenetelmiä, kuten time dimension kuvaus, pinhole-kuvaus. Mentorit ja mentoroivat olivat antaneet myös erinomaisia kehittämiskohteita innovatiivista oppimisympäriöistä yleensä ja varsinkin innomyllystä. Kyseiset kehittämisehdotukset ovat tarkastelun alla ja varmasti niistä jotkut soveltuvat toteutettavaksi käytännössä. Keskustelussa tuli mm. webkamera sovellus, jonka avulla saadaan opetustuokio helposti tallennettua.

Työkontekstissa on muutamia opintojaksoja joissa opiskelijat varmasti syventävät oppimistaan valokuvapäiväkirjan avulla. Tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelijat haastetaan toimijalähtöisyyteen, missä opiskelija on vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Oikeanlainen oppimisympäristö mahdollistaa omien ajatuksien työstämisen, tiedollisten sekä taidollisten puutteiden havaitsemisen ja tiedon uudelleenrakentamisen. Teknologian oikeanlainen hyödyntäminen haastaa/vahvistaa opiskelijan itsesäätelytaitoja ja uusien elementtien kautta ylläpidetään motivaatiota ja kiinnostuneisuutta. Myös valokuvauspäiväkirjan avulla voidaan saavuttaa merkittävää lisäarvoa oppimisen tueksi.

Opiskelijat kodinelektroniikka opintojaksolla joutuvat perehtymään kameroihin ja valokuvauksen perusteisiin, kuten aukon ja suljinajan vaikutusta kuvaan. Tarkoituksena on laajentaa harjoituksia monipuolisempaan valokuvaukseen, kuten Time dimension ja Pinhole-kuvaukseen

Mitä opettamis- ja oppimistaitoja teknologialla tuettu oppiminen vaatii tai edellyttää?

Mitä opettamis- ja oppimistaitoja teknologialla tuettu oppiminen vaatii tai edellyttää?

Oppimista tutkitaan vuosi vuodelta enemmän, mutta ymmärrys siitä miten ihmiset oppivat siirtyy käytännön tasolle hyvin hitaasti. Vielä tänä päivänä tieto käytännössä kaadetaan opiskelijoiden päähän. Opiskelumenestys on paljon kiinni siitä, miten hyvin on sisällön päähänsä päntännyt. On siinä paljon tekemistä saada ulkoa opittu tieto ymmärryksen asteelle ja opiskelijat tuottamaan uusia ideoita, uutta tietoa sekä uusia tuotteita. Rakentavaan oppimiseen on mahdotonta päästä, jos ei ymmärrä mitä pitäisi rakentaa. Vieläkin enemmän pitäisi panostaa oppimalla oppimista. Työelämä odottaa uusia ammattilaisia ja ilman metataitoja oppilaitoksien ja työelämän kuilu syvenee entisestään.

Innovatiiviset opetuskäytänteet sisältävät opiskelijalähtöisen pedagogiikan, opetuksen laajentamisen luokkahuoneen ulkopuolelle sekä tietotekniikan integroinnin opetukseen ja oppimiseen (Norrena 2011, 16). Tällöin mielestäni voidaan puhua työelämälähtöisistä ja opiskelijakeskeisistä oppimisympäristöistä.

Työelämälähtöiset ja opiskelijakeskeiset oppimisympäristöstöt_kuva

Kuva 1: työelämälähtöiset ja opiskelijakeskeiset oppimisympäristöt

Tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelijat haastetaan toimijalähtöisyyteen, missä opiskelija on vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Opiskelija tarvitsee oppimisympäristön, joka mahdollistaa omien ajatuksien työstämisen, tiedollisten sekä taidollisten puutteiden havaitsemisen ja tiedon uudelleenrakentamisen. Teknologian oikeanlainen hyödyntäminen haastaa/vahvistaa opiskelijan itsesäätelytaitoja ja uusien elementtien kautta ylläpidetään motivaatiota ja kiinnostuneisuutta. Sosiaalisen median palveluiden, kuten wikien ja blogien avulla voidaan saavuttaa merkittävää lisäarvoa oppimisen tueksi. Tieto- ja viestintätekniikan välineet eivät itsessään tuo mitään lisäarvoa, jollei oppimisympäristö ja oppimistehtävät tue sopivasti haastaen opiskelua. Tärkeää on kuitenkin toisen asteen opiskelijoilla muistaa, että teknologia on oppimista tukevaa. Edelleen käden taidot pitää opiskella ja teknologian avulla voidaan ulkoistaa ajatuksiaan oppimastaan sekä reflektoida omia työtapoja.

Verkko-oppimisympäristöissä oppimisprosessia ohjataan usein merkittävästi vähemmän ulkoapäin kuin perinteisissä oppimisympäristöissä. Verkko-oppimisympäristöissä tapahtuva opiskelu vaatii opiskelijalta hyviä oppimisen itsesäätelytaitoja.  Motivoituneella opiskelijalla on halu saavuttaa asetetut oppimistavoitteet. Motivoitunut opiskelija on myös sitoutunut, pitkäjänteinen ja sinnikäs pitämään kiinni asetetuista tavoitteista. Keskeisessä roolissa ovat volitionaaliset kontrollistrategiat, joilla tarkoitetaan oppimistehtävän etenemistä haittaavien motivationaalisten ja emotionaalisten tekijöiden tahdonalaista kontrollointia  (Järvelä, Häkkinen, & Lehtinen 2006, 87-97). Yksilöiden välisillä eroilla on vaikutusta oppimista ohjailevaan motivaatioon ja emootioihin. Tämä selittää sen miksi toiset oppivat ja toiset luovuttavat helpommin. Tieto- ja viestintävälineiden käyttö saattaa herättää voimakkaita emotionaalisia tunteita ja nämä voivat häiritä asetettujen tavoitteiden saavuttamista (Arvaja & Mäkitalo-Siegl, 2006.) Tästä johtuen oppimisympäristön ja oppimistehtävien pitää sopivasti tukien haastaa opiskelua.

Sosio-kognitiivisen näkemyksen mukaan yksi keskeinen asia on käsitys omasta kyvykkyydestä. Tällä on vaikutusta motivaatioon, oppimisstrategioiden valintaan, oppimisen itsesäätelyyn, ja sitoutumiseen. Kyvykkyyden hallinta (efficacy management) on yksi motivaation säätelystrategioista. Kyvykkyyden hallinnalla tarkoitetaan opiskelijan tuntemuksia siitä miten hän selviää annetuista tehtävistä. Oppijalla on mahdollista vaikuttaa käsityksiin omista kyvyistään monin tavoin. (Zimmerman, 1989.).

Opettajan rooli on merkittävästi erilainen 2000-luvun oppimisessa. Puhutaan paljon opiskelijan aktiivisuudesta ja sen lisäämisestä (Norrena 2011, 27).  Opettaja ammattitaito ja uudenlainen asenne ovat merkittävässä roolissa, jotta syntyy syvällisempää ymmärrystä. Teknologian hyödyntäminen vaatii ymmärrystä miten oppiminen tapahtuu.  Esimerkillään opettaja voi vaikuttaa merkittävästi opiskelijoiden metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehittymiseen. Tärkeää on myös ohjata opiskelijan metakognitiivisten taitojen kehittymistä, riittävän haasteellisten ongelmanratkaisutilanteiden avulla. Opiskelija joutuu arvioimaan erilaisia menetelmiä ja kuinka niitä voi hyödyntää tässä tilanteessa.  Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen oppimisen tukena haastaa myös opiskelijan motivaation säätelyn.

Oppimisympäristön ja oppimistehtävien tulisi pysyä tarpeeksi haastavina ja monimutkaisina. Näin opiskelija ei väsy liian helppoihin tehtäviin, mutta ei myöskään turhaudu liian vaikeisiin. Scaffolding –menetelmän hyödyntäminen opetuksessa  voi tehostaa asioiden syvällisempää ymmärtämistä ja kehittää yksilön ongelmanratkaisutaitoja (Vygotsky,1978). Ongelmanratkaisutaidot ovat avain asemassa siirryttäessä aina vain enemmän kompleksiseen työelämään. Opiskelijan omaa ajattelua tukevana opettaja voi antaa pieniä vihjeitä, jos opiskelija ei itse pääse etenemään. Opettaja voi tukevien kysymyksien avulla pakottaa opiskelijaa ulkoistamaan omia ajatuksiaan. Tässä tutkimuksessa digitaalisen portfolion avulla tuetaan opiskelijoiden ajatuksien ulkoistamista. Näin opiskelija joutuu aktiivisesti kontruktoimaan oppimaansa. Opiskelijat rakentavat aikaisemman tiedon ja uuden tiedon välille yhteyksiä. Näin aiempaa tietämystä pitää lisätä, jalostaa ja laajentaa. Tämäkään ei luonnollisesti tapahdu itsekseen, vaan opettajan pitää tarjota tukea esimerkkien, mallien, vihjeiden, tarkkojen vastauksien ja jne avulla. Yleensä taitojen kasvaessa ongelmien haasteellisuus lisääntyy, jotta opiskelijan osaaminen kehittyy edelleen. Opettajalta saatava palaute pitää olla oppimista tukevaa. Näin palaute antaa mahdollisuuden seurata omaa kehitystä ja motivoida työskentelyä eteenpäin. (Coffey, H. 2011; Larkin, M. 2002  Coffey, H. 2011 mukaan.)

Myös teknologian käyttöönotossa pitää aloittaa yksinkertaisesti. Opettaja voi aloittaa esimerkiksi ennestään tutuilla ohjelmilla, koska alussa ei ole riittävää pedagogista näkemystä ja kokemusta. Sosiaalisen median hyödyntämisessä on hyvä saada selkeä näkemys palveluiden affordansseista. Myös opiskelijat tarvitsevat paljon ohjausta ja teknistä tukea uudenlaisten opetusmenetelmien ja sovellusten kanssa. Muutosjohtamisen tilanteisiin voi joutua myös opiskelijoiden kanssa, koska opiskelijoilla voi olla muutosvastarintaan uusia välineitä ja toimintatapoja kohtaan. (ks. Pönkä, Impiö & Vallivaara (Toim.) 2012).  Opettajien esimerkki ja esimiesten tuki auttaa saamaan muutosta pysyväksi toimintatavaksi.

Elinkeinoelämän mukaan tulevaisuuden työelämässä tarvitaan T-mallin osaajia (Oivallus loppuraportti, 2011). Osaaminen vaatii vahvaa verkostoitumista ja holistista oppimista. Haasteena ovat sosiaaliset taidot, eli se miten ollaan tekemisissä toisten kanssa. Tulevaisuuden moniselitteiseen työhön vaaditaan monialaista osaamista ja ongelmaratkaisutaitoja.  Oppimista tapahtuu koko ajan ja teknologian avulla voidaan saavuttaa uudenlaista vuorovaikutusta opetukseen. Tulevaisuuden monimuotoiset oppimisympäristöt mahdollistavat yhteyden toisiinsa virtuaalisesti 3D-maailmassa. Tulevaisuuden oppilaitoksista kehittyy innovaatioympäristöjä, jotka muodostavat luovuuden ja innovaatioiden synnyttämisen osana hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Kiinnitettäessä huomiota oppimisen strategioihin, voimme kasvattaa oppilaitoksissa uudenlaisia osaajia, jotka kykenevät tavoitteelliseen, aktiiviseen, epäonnistumista ja ristiriitojen sietävään yhteisölliseen toimintaan. Oppimisen säätelytaitoihin tulee vaikuttaa yksilöiden ja ryhmien osalta. Morin (1999) suhtautuu kriittisesti oppiainekeskeiseen opetukseen. hänen mielestä oppilaitoksissa ei opeteta tiedon todellista luonnetta. Keinotekoinen jaottelu oppiaineisiin saa meidän unohtamaan todellisen maailman ilmiöiden holistisen luonteen (Norrena 2011, 93).

Arvaja, M. & Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovuorovaikutuksen näkökulma. Teoksessa: Järvelä, S., Heikkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.) 2009. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Wsoy oppimateriaalit. 125-146.

Järvelä, S., Häkkinen, P., & Lehtinen, E. (Toim.). (2006). Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö.WSOY.

Norrena, J. M. (2011). Innovatiiviset opetuskäytänteet ja opettaminen

Pönkä, Harto. ; Impiö, Niina. ; Vallivaara, Venla. ; Järvelä, Sanna. ; Kuure, Leena. ; Liikanen, Eeva. ; Lukkarinen, Hannele. ; Kääriäinen, Maria. ; Laru, Jari. Sosiaalisen median opetuskäyttö : oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeesta / toimittaneet Harto Pönkä, Niina Impiö & Venla Vallivaara. Oulu : Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, 2012.

Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society. The development of higher psychological processes. Cambridge: Harvard University Press.

Zimmermann, B. J. (1989). A social cognitive view of self-regulated academic learning. Journal of Educational Psychology, Vol 81(3), Sep 1989, 329-339.

Oivallus-hankkeen loppuraportti. Elinkeinolelämän keskusliitto.

Blogi tehtäväksianto_280113_ASPI henkilökohtaiset tavoitteet

ASPI-opintojaksoon liittyen blogitehtävänä oli:

1.) Määritelkää omat (henkilökohtaiset) tavoitteenne liittyen kevään työskentelyyn.

2.) Määritelkää strategia jonka avulla pääsette tavoitteisiinne.

ASPI-opintojaksoon liittyen tavoitteena on sisäistää asiantuntijuuden kehittyminen teoreettisella tasolla sekä soveltaminen käytäntöön. Asiantuntijuuden kehittymiseen liittyy jatkuva uusien tavoitteiden asetanta, joka pitää reflektoida ja kehittää uusia toimintatapoja. Ongelman purkaminen riittävän pieniin ratkaistaviin kokonaisuuksiin, joita tieteellisen tiedon ja aikaisempien tutkimuksien avulla ratkaistaan. Työkontekstissa mihin myös tutkielmani liittyy, niin pääpaino on teknologian ja muiden resurssien hyödyntämisessä. Näin rakennan ratkaisua ja pyrin määrittelemään uusia toimintamalleja. Edutool-opinnoista olen saanut runsaasti eväitä mm. uusien opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen kehittämiseen. Opintojen kautta oppiminen on suoraan hyödynnettävissä työkontekstissa. Asiantuntijuuteen kehittymiseen liittyy myös saavutettujen tuloksien arviointi ja tiedon levittäminen laajemmalle omassa työyhteisössä. Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikössä oppimisympäristöjä ollaan lähdetty kehittämään kokonaisvaltaisesti.  Oppimisympäristöjen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota opiskelija-, yhteisö-, arviointi- ja tietokeskeisyyteen. Oppimisympäristön suunnitteluun liittyviä elementtejä:
– Sosiaalinen media oppimisen tukena
– Fyysinen oppimisympäristö
– Virtuaalisen tilan rakentaminen täydentämään fyysistä oppimisympäristöä

Kevään työskentelyn tavoitteena on saada pidettyä ns. paketti riittävän tiiviinä, koska uusien opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyy Lippo-projektia, työelämälähtöisten ja opiskelijakeskeisten oppimisympäristöjen kehittämisprojektia, teknologian oikeanlaiseen hyödyntämiseen liittyvää koulutusta ja jne. Näistä kaikista on elementtejä myös omassa tutkielmassani, joka on tarkoitus saada kevään aikana valmiiksi.

Oppimisympäristöjä on viime vuosien aikana kehitetty erityisesti perusopetuksessa. Nyt nämä opiskelijat ovat kasvaneet nuoreen aikuisuuteen ja on aika satsata ammatillisiin koulutusympäristöihin ja tulevaisuuden työympäristöihin. Oppimisympäristöissä tulee korostua innovatiivisuus ja pedagogisuus. Yrittäjyyskasvatus ja -valmennus ovat merkittävä osa opiskelijan valmistautumista kehittämään suomalaista elinkeinoelämään ja luomaan itselle haluttua tulevaisuutta. Monille se merkitsee yrittäjämäisen asenteen opiskelua ja omaksumista ja toisille suoraan ulkoisen yrittäjyyden välineiden opiskelua. Yrittäjyyden oppiminen ja opettaminen voidaan tehdä myös toisella tavalla kuin perinteisessä luokkaympäristössä. Uudenlaisessa ympäristössä oppimisen tuloksia saadaan innovatiivisen ympäristön välityksellä sekä perinteisestä luokkaopetuksesta poikkeavien pedagogisten menetelmien avulla. Perinteisessä oppimisympäristössä rajoitteina ovat tylsyys, kalusteet, välineet ja asenteet. Perinteisiä rajoitteita rikkomalla saadaan aikaan vuorovaikutteista toimintaa fyysisessä ja virtuaalisessa tilassa.

ASPI-opintojaksossa, kuten Edutool-opinnoissa yleensä olen joutunut runsaasti säätelemään ja ohjaamaan omaa oppimisprosessia. Motivaation ja emootioiden kontrollointi sekä ympäristön häiriötekijöiden minimointi ovat keskeisessä osassa oppimisen itsesäätelyssä. On siinä perheelliselle välillä ollut haasteita työtehtävienkin muuttuessa matkan varrella. Tähän asti olen mielestäni hyvin säädellyt, ylläpitänyt ja tarkkaillut omaa tavoitteellista toimintaa opintojen edetessä. Koko kevään on tarkoitus ylläpitää aktiivista otetta opiskeluun ja asettaa selkeät tavoitteet viikoittain. Näkemys omasta kyvykkyydestä on vahvistunut opintojen edetessä. Alussa oli negatiivisia uskomuksia miten työn alla olevista tehtävistä selviytyi, mutta itsesäätelytaitojen parantuessa kyvykkyyden hallinta on parantunut. Motivaatio on korkealla, kun uskoo olevansa tarpeeksi kyvykäs tehtävän suorittamiseen ja uskoo voivansa onnistua tehtävissä. Motivaatio auttaa sitoutumaan tavoitteisiin silloinkin kun kilpailevat motiivit tai vastoinkäymiset häiritsevät. Tällöin tarvitaan volitiota, jonka avulla on mahdollista voittaa emotionaalisia esteitä ja motivationaalisia vaikeuksia. Jos ajatellaan motivaatiota oppimisen näkökulmasta, tarkoitetaan sillä halua oppia, sitoutuneisuutta ja vastuunottamista omasta opiskelusta. Itsesäätöinen oppiminen on tehokkainta, kun itse opiskelijana ottaa aktiivisen roolin omassa oppimisessaan (ks. Wolters 2003)

Wolters, C. A. (2003). Regulation of motivation: Evaluating an underemphasized aspect

of self-regulated learning. Educational Psychologist, 38, 189-205.

Blog assignment 1

First about mentoring it comes to my mind  journeyman and apprentice. Then more experienced person  guides the less experienced person. A mentor is a sort of support person, mentor or tutor. Mentoring is often the case peer-to-peer mentoring, because this is a debate between the group. Mentoring importance part is dialogue where information construct together.  Mentoring also experienced and less experienced learn together.

Our first meeting we get to know each other . We play very interesting game and find out what kind of expectations our mentees have.  Of course we learned foreign language. I would like to learn the basic concepts of mentoring, mentoring is as good as a Tool in organizational development. Often, a person learns by doing  and, therefore, tacit knowledge is emphasized. Organizations work assignments change frequently and mentoring is a good tool kits to learn new things from experienced colleagues. In doing the work required skills learning does not only happen through education. More is learned by working and developing the work. Mentoring is therefore a learning organization tool. According to Senge, is not a coincidence that the organization learns poorly (Senge, 18). In their own workplaces, I have often come across the way people are limited to adults. Individuals growing is one cornerstone of a learning organization. The organization will have to create a climate of lifelong learning. Your organization has learned that learning through job satisfaction is maintained and suitably supporting economic opportunities for workers who wish to develop their skills. The employee must have the feeling that this is the best job of my life. Work challenges is essential that help is available at just the right moment. In this context, we can talk about the Vygotsky’s (1978) zone of proximal development by local development (ZPD = zone of proximal development) . Scaffolding requires the mentor of the individual and the work culture in a comprehensive understanding of your skills alongside. Real-time support does not mean complete answer to the issue, but the mentee to promote the learning process.

References

Senge, P. M. 2006. The Fifth Discipline. The Art and Practice of Learning, Organization. New York: Doubleday/Currency.

Vygotsky, L.S. 1978. Mind in Society. Cambridge Massachussets: Harvard University Press.

Oppimispäiväkirja 31.8.2012, Nvivo ja laadullisen aineiston analyysi (kvali 6)

Omassakin tutkimuksessa tulen tekemään laadullisen analyysin. Pentti Luoman ja Essi Vuopalan esimerkeillä sai alustavan käsityksen Nvivo-ohjelman eduista. Luentojen aikana asensin omaan koneeseeni Nvivo- demoversion ja ehdin siihen hieman tutustua. Opintojaksossa olisi ollut mielenkiintoista sellainen harjoitus, missä jokainen laadullisen aineiston parissa miettii sopivat noodit omasta tutkimuksesta ja hakee esimerkiksi netistä tekstiä koodattavaksi. Tämä varmasti helpottaisi jälleen yhden uuden ohjelman käyttöönottoa. Pohdittavaksi jäi, tarvitsenko Nvivon ominaisuuksia vai pärjäänkö aineiston analyysissä täysin manuaalisesti. Ohjelmassa on selkeitä etuja, kuten aineiston koodaus, manuaaliseen työhön verrattuna  helpompi tekstin ja merkkien haku, tiettyjen yhtäläisyyksien haku ja tärkeänä asiana aineiston läpinäkyvyys/uskottavuus. Läpinäkyvyydellä saa näytettyä kuinka paljon aineiston analyysiin on perehtynyt. Nvivon systemaattisuus saattaisi sopia insinöörin aivoille ihan kelvollisesti.

Omakin tutkimus on aineiston keruuvaiheessa. Laadullisen aineiston analyysiä pohdiskellessa tärkeäksi nousevat omat tutkimuskysymykset.  Paljon pohdintaa aiheuttaa kysymys mitä on tarkoitus aineistolta kysyä ja miten aineisto pitäisi jaotella. Oma tutkimus keskittyy itsesäätelytaitojen kehittymiseen, mutta luennoista jäi pohdituttamaan onko aineistoni teorialähtöinen vai aineistolähtöinen. Grounded theory (puhtaalta pöydältä), eli aineisto kategorioidaan aineiston keruun jälkeen. Oma tutkimus tältä istumalta tuntuu vähän molemmilta. Tutkimukseni keskittyy itsesäätelytaitojen kehittymiseen. Itsesäätelytaidot keskittyvät kolmeen pääkategoriaan:

– Suunnittelu (ennen työskentelyn aloittamista)

– Tarkkailu ja kontorollointi (työskentelyn aikana)

– Arviointi (työskentelyn jälkeen)

Aineiston analyysissä lähden liikkeelle teoriaperustaisesta analyysistä, mutta mieli on avoinna aineistolähtöiselle analyysille. Kategoriointi tulee mahdollisesti muuttumaan hyvinkin paljon. Hyvä on kuitenkin lähteä liikkeelle jostain olettamuksesta. Alla on luentojen aikana pohtimiani noodeja ja ensimmäistä tuntumaa Nvivon maailmaan.